Haapamäkeläinen vanhus pelastui melko varmalta paleltumakuolemalta kahden JHL:läisen kyllästämötyöntekijän valppauden ja välittämisen ansiosta. Ratkaiseva osa tapahtumaketjussa oli erään bemarin pystyssä olleella konepellillä.
Oli tuiki tavallinen torstai, 14. tammikuuta 2021, kun työpäivä NRC Groupin kyllästämöllä Keuruun Haapamäellä päättyi. Kyllästämö valmistaa kreosootilla kyllästettyjä puuratapölkkyjä Suomen rautateille, mutta se on kokonaan toinen tarina se.
Ensin kotiin kyllästämöltä lähti työkoneenkuljettaja Jesse Keränen, 20, ja vajaan kymmenen minuutin kuluttua työkoneenkäyttäjä ja luottamusmies Ilpo Mannisenmäki, 61. Kun Mannisenmäki kääntyi valtatie 23:lle, hän näki Keräsen auton nokkapelti pystyssä läheisellä bussipysäkillä.
– Jos Jessen auton konepelti olisi ollut alhaalla, olisin jatkanut matkaa.
– Jos konepelti olisi ollut alhaalla, olisin jatkanut matkaa ja ajatellut, että Jesse on pysähtynyt tien varteen puhuakseen puhelimessa.
Hän kuitenkin pysähtyi selvittääkseen mistä on kyse. Ei sen kummemmasta kuin että Keräsen auton moottori oli hyytynyt 26 asteen pakkasessa.
Auto luiskassa, mies metsikössä
Asian selvittyä Mannisenmäki lähti jo saapastelemaan takaisin omalle autolleen, kun kaksikko huomasi miehen harhailevan läheisessä metsikössä lumilapio kädessään.
– Kauempaa katsoen luulin, että hän on lähellä asuva tuttu isäntä. Huutelin että, mitä sie oikein touhuat siellä, ja lähdin tarpomaan lähemmäksi, kertoo Mannisenmäki.
Samalla hän huomasi luiskan pohjalla puuhun törmännen auton. Se oli niin syvällä montun pohjalla, ettei sitä voinut havaita tieltä.
Kävi ilmi, että mies ei ollutkaan tuttu, vaan lähes yhdeksänkymppinen paikkakuntalainen. Risteykseen tullessaan hän oli painanut jarrun sijasta kaasua ja suistunut autoineen tieltä.
Mannisenmäki soitti hätäkeskukseen, ja samassa Keränenkin laskeutui penkkaa pitkin alas.
Vanhus valitti hiukan rintaansa. Miehet auttoivat hänelle kengän jalkaan, sillä tämä oli metsikössä harhaillessaan hukannut sen.
Miehen ruumiinlämpö oli enää 33 astetta, lähellä keskivaikeaa hypotermiaa.
– Juuri kun olimme saaneet miehen ylös lumisesta maastosta, Haapamäen VPK:n yksikkö tuli apuun, ja autoimme hänet yhdessä autooni lämmittelemään, kertoo Mannisenmäki.
Pian paikalle kurvasi myös pelastuslaitoksen ensihoidon yksikkö, joka mittasi vanhuksen ruumiinlämmöksi vain 33 astetta.
Lukema on vaarallisen matala. Useimmat selviävät lievästä hypotermiasta (ruumiinlämpö 32-35 °C) asianmukaisella hoidolla, mutta keskivaikeassa hypotermiassa (28-32 °C) kuolleisuus on noin 20 prosentin luokkaa.
Yllin kyllin kiitosta ja huomiota
Jälkikäteen Ilpo Mannisenmäki kuuli pelastamansa miehen pojalta, että vanhus oli tarkastettu Keuruun terveyskeskuksessa mutta päästetty lähes saman tein kotiin. Myöhemmin illalla hänet oli kuitenkin jouduttu ottamaan vuodeosastolle, koska kunto oli heikentynyt.
– Tiettävästi hän on kuitenkin toipunut koettelemuksesta. Poika oli kovin kiitollinen ja sanoi, että olisi mukava porukalla kahvitella vaikka sitten kesällä, jos korona antaa myöten, Mannisenmäki kertoo.
– Vähän tämä huomio hämmentää. Palokunnan peukutus olisi riittänyt.
Kun Mannisenmäen ja Keräsen pomo kuuli kaksikon uroteosta, järjestettiin työpaikalla pullakahvit. Haapamäen VPK:n päällikkö Ari Kakkuri ja Keski-Suomen pelastuslaitoksen aluepalomestari Mika Huuskola lahjoittivat miehille reput ansiokkaasta toiminnasta, ja työnantaja NRC Group muisti kaksikkoa rahalahjalla.
Myös paikallinen media on kirjoitti tapauksesta näyttävästi.
– Vähän tämä huomio hämmentää. Minulle olisi riittänyt hyvin se, kun palomiehet näyttivät peukaloa tapahtumapaikalla, juttelee Mannisenmäki.
Onnettomuus ei tule kello kaulassa
Kaksikko ei ota kunniaa itselleen vaan kiittelee onnellista sattumaa: Keräsen vuosimallin -91 BMV:n pystyssä ollutta konepeltiä, sillä ilman sitä ojaan ajanut mies olisi todennäköisesti paleltunut.
– Jos tarinasta haluaa jotain oppia, niin sen, että kannattaisi pysähtyä ja ottaa selvää, jos tien varressa on auto konepelti pystyssä, he toteavat.
Mannisenmäki kuuluu paikalliseen hirviporukkaan, joka hoitaa onnettomuustilanteissa alueellaan suurriistan jäljityksen.
– Erään kerran tulin tuoreeltaan hirvikolaripaikalle. Jotkut ohiajajat sentään hidastivat ja hiukan varoivat, mutta suurin osa painoi vauhdilla ohi.
Hän peräänkuuluttaa muista välittämistä ja tilanteen mukaista toimintaa, sillä onnettomuus voi sattua kenelle tahansa.